22.06.2011
Asumiskuntoutusyksikkö Tinasepän "Äijät" kävivät Berliinissä
Niemikotisäätiön asumiskuntoutusyksikkö Tinasepän "Äijäryhmä" järjesti pitkällisen suunnittelutyön jälkeen neljän päivän retken Berliiniin, mukanaan kolme ohjaajaa ja kahdeksan säätiön kuntoutujaa. Matkaan mahtui niin nähtävyyksiä Olympiastadionista Brandenburgin porttiin kuin paikallista kulinarismiakin, mutta matkalla oli hauskanpidon ohella muitakin tavoitteita. Matkalla ollut Tinasepän ohjaaja Kari Salo kertoo:
"Kuten äijäryhmän muukin toiminta, alkoivat matkavalmistelut ryhmän jäsenten omasta aloitteesta ja toiveista, heidän ehdoillaan. Olimme jo kerran aiemmin tehneet onnistuneen retken Tallinnaan ja ryhmän kevättä suunnitellessa nousi esiin ajatus siitä, onnistuisiko matka myös jonnekin pidemmälle. Ryhdyimme heti kartoittamaan eri mahdollisuuksia Euroopassa kunnes vaihtoehtoina äänestykseen päätyivät Lontoo ja Berliini, joista jälkimmäinen oli enemmistön mieleen. Heti alusta asti oli myös selvää, että hauska yhdessäolo ei ole matkan ainoa tavoite -esiin nousivat käytännön kuntoutukselliset tavoitteet ja erityisesti vertaistuen kehittäminen.
Matkan suunnitteluun käytettiin paljon aikaa -neljän päivän retkeen paneuduttiin neljän kuukauden ajan. Erityisesti budjetin hiominen otti aikansa. Lähtökohtana tässäkin oli kuntoutuminen ja omavaraisuus; olisi ollut aidan matalan kohdan ylittämistä vain anoa matkarahaa ylempää säätiöltä. Sen sijaan otimme matkakustannukset tiukan tarkastelun alle, karsimme pois kalliit pakettimatkavaihtoehdot ja vertailimme netissä edullisia lentolippuja. Loppujen lopuksi matkasta aiheutuvat kustannukset oli tiivistetty siten, että jokaisen oli mahdollista oma-aloitteellisuudella ja säästäväisyydellä saada matkarahat kasaan. Jos yritämme tukea kuntoutujien omavaraisuutta muussakin toiminnassamme, ei tällaisessa tapauksessa tietenkään kannata poiketa linjasta.
Kolme ohjaajaa mahdollisti jakautumisen pienryhmiin, joiden kanssa suunniteltiin päiväkohtainen matkaohjelma. Tavoitteena ei ollut nähdä kaikkea mahdollista kerralla ja juosta kiireessä paikasta toiseen, vaan etukäteisvalintojen pohjalta pyrimme näkemään kaksi isompaa kohdetta joka päivä, joiden jälkeen jäljelle jäi sekä ohjattua että itsenäistä vapaa-aikaa. Juuri tässä korostui kuntoutujien oma vastuu itsestään ja matkastaan: lääkkeiden otto oli muistettava itse, päivän aikana ihmiset kävivät ruokailemassa myös itsenäisesti eikä kielimuurikaan ollut este omalle liikkumiselle ja tekemiselle, olipa mukana saksantaitoisiakin. Tottakai varasuunnitelma ongelmatilanteiden varalle oli mietittynä. Hotellin vastaanotolla oli ohjaajien yhteystiedot ja matkaajilla hotellin käyntikortit, joita näyttämällä taksi osaisi viedä perille. Varasuunnitelmiin ei kuitenkaan matkan aikana tarvinnut tukeutua kertaakaan.
Matka sujui käytännössä ongelmitta -aikataulut pitivät, kukaan ei sairastunut eikä hätääntymistä esiintynyt. Oli ilahduttavaa nähdä ihmisten omatoimisuutta aina julkisilla matkustamisesta museokäynteihin näinkin suuressa kaupungissa. Tällaiset kokemukset heijastuvat tietysti myös tavalliseen arkeen; tuntuuko esimerkiksi Helsingissä liikkuminen tämän jälkeen haasteelta lainkaan?
Täytimme kaikki ryhmämme asettamat tavoitteet ja aivan tavallisena lomamatkanakin ajateltuna tämä oli hieno kokemus. Erityisesti mieleen jäi spontaanisti tiellä silmään iskenyt hevoskärrykyyti, johon päätimme osallistua. Lipuessamme hiljaa kadulla kaikkia muita korkeammalla syntyi monelle tunne todella ainutlaatuisesta kokemuksesta. Tällainen tekemisen tunne ja kuntoutujilta pyytettömästi saatu positiivinen palaute myös auttaa jaksamaan tässä työssä."
haastattelu: Leo Pääkkönen
